Elämäntarina: Vieno Rento om. Huikuri

Vienon passikuva.

Perhe asui Kuusjärvellä, ja siihen kuului 13 lasta ja mummi.  Vieno syntyi vuonna 1929 ja oli perheen toiseksi vanhin lapsi. Talo oli pieni vain yksi huone. Lapset nukkuivat tuvan lattialla ja vain vanhemmilla oli oma sänky. Pienin lapsi nukkuivat viholaissäkissä ja isommat lapset kätkyissä.  Vauva otettiin pois säkistä vain syömisen ja pesemisen ajaksi.

Naisten työt olivat raskaita. Esimerkiksi pyykin peseminen oli työlästä: uunin edessä tuvassa pyykit pestiin ja tämän jälkeen ne vietiin huuhdottavaksi talvella kahden km:n päähän lammelle kelkalla korvossa. Talvella piti ottaa kirves mukaan, jotta jää saatiin rikki. Vaatteet valutettiin jäällä ja tuotiin takaisin kotiin, jossa ne ensin väännettiin kuivaksi, ja laitettiin kuivumaan joko vintille tai uunin eteen.  Vienosta tuli pian perheen lapsista se, joka huolehti nuoremmistaan. Kerran viikossa lauantaisin Vieno kylvetti siskonsa ja veljensä  savusaunassa. Eläinten hoito kuului myös naisväen töihin. Talossa oli muutamia lehmiä ja sikoja. Myöhemmin hankittiin myös lampaita ja kanoja. Eläinten juomavesi piti myös hakea lammesta ja se oli raskasta työtä. Äiti keskittyi eläinten hoitoon, ja Vieno sai huolehtia sisaruksistaan.

Vienon rippikuva.

Mummo ja hänen veljensä asuivat myös Outokummussa. Yksi veljistä muutti Amerikkaan ja toinen Turkuun. Mummo pesi pyykkiä vieraille työkseen. Lapsenlapset hakivat mummolle vedet ja polttopuut auttaakseen häntä. Mummo kutoi myös kankaita ja kasvatti myös lehmiä. Mummo oli myös kätevä kätilö, ja keitteli kasveista rohtoja erilaisiin sairauksiin.

Perheen isällä ei ollut aina töitä vaan hän kierteli monissa taloissa renkinä. Hän teki töitä aina muutaman viikon kerrallaan. Kun Outokummun kaivos avattiin, isä sai sieltä töitä, ja 10 kilometrin työmatka taittui polkupyörällä. Kaivoksen menestyksen myötä kaivosmiesten työolot paranivat. He saivat työpakalle ruoan ja pesutilat. Työ kodin ulkopuolella toi myös leveämmän leivän perheelle kotiin. Isä siirtyi valimon puolelle ja sai tehtyä kotiin myös paistinpannuja, kasareita ja maitoämpäreitä kotiin vietäväksi asti.

Vuonna 1939 alkoi valtio maksaa lapsilisiä. Tämä auttoi paljon perheen ruokatilanteeseen. Lapsilla oli paljon erilaisia tehtäviä kotona. He lakaisivat tuvan lattian aamulla ennen kouluun lähtöä ja tekivät erilaisia kotitöitä. Vanhimmat lapsista etsivät töitä kodin ulkopuolelta heti kun kynnelle kykenivät. Vieno jäi kotiin hoitamaan nuorempia sisaruksia. Ollessaan 19-vuotias Vieno karkasi kotoa äitinsä avustuksella Turkuun töihin. Hän oli kuullut tädiltään, että siellä olisi hyvä työpaikka tarjolla. Hän teki siellä karjakon töitä ja autteli keittiössä. Koti ikävä ajoi kuitenkin hänet puolen vuoden kuluttua takaisin kotiin. Hän sai kuitenkin tienattu potkurirahat kotiväelle.

Vaatetus oli huono kuntoista. Naisten hameet olivat riepuja ja kaikki oli itse tehtyä. Kesän aikana tehtiin ja korjattiin vaatteita talvea varten. Kesäisin ei juuri käytetty kenkiä vaan niitä säästettiin huonommille. keleille. Vaatteita lainattiin serkuilta ja apulaiset saattoivat lainata myös perheen lasten kenkiä töihin.

Sodan jälkeen perheeseen tuli suuri helpotus, kun talon pihamaalle tehtiin oma kaivo. Taloustöissä ja navetassa tarvittava vesi oli nyt helposti saatavilla. Myös peseytyminen ja pyykin pesu oli paljon helpompaa eikä vaatinut naisilta niin suuria ponnisteluja.

Vieno lähti isän kuoltua vuonna 1951 töihin Ruotsiin. Hän meni töihin olkatoppaustehtaalle ja samalla hän teki myös illalla toista työtä hotellissa, jossa hän tiskasi astioita. Keittiömestari huolehti tiskareiden hyvinvoinnista ruokkimalla heidät. Vieno oli töissä Ruotsissa 1,5 vuotta ja palasi takaisin kotiin äidin kerrottua ettei enää pärjää yksin kotona.

Vieno tapasi tulen puolisonsa Paavon työväentalolla vuonna 1952. Paavo oli töissä siellä piirisihteerinä. Nuorisokokouksessa Paavo kävi pyytämässä Vienoa tanssimaan. Myöhemmin Paavo pyysi Vienoa lavatansseihin marraskuussa, mutta Vieno ei sinne halunnut lähteä.  Paavo kävi Vienon luona kahvilla ja hän äitinsä vinkistä lähti toimittamaan mekkoa räätälillä ja tällä reissulla rakkaus leimahti. Paavo pyysi Vienolta osoitteen ja hän kirjoitteli Vienolle paljon kirjeitä. Talven ja seuraavan kesän he tapasivat tosiaan työväen kokouksissa. Elokuun viimeinen päivä he menivät kihloihin vuonna 1953. Häitä ei juhlittu rahan puutteen vuoksi. Perheen ensimmäinen lapsi Pirjo syntyi joulukuussa. Perhe muutti pian tämän jälkeen Paavon kotiseuduille Satakuntaan. Paavo lähti vuonna 1961opiskelemaan Moskovaan. Paavon perhe ei kuitenkaan ottanut Vienoa hyvin vastaan vaan hän päätti muuttaa pian takaisin Outokumpuun mummon mökkiin. Paavon palattua Moskovasta vuoden 1962 lopussa perhe muutti Joensuuhun, josta Paavo sai töitä. Pian perheeseen syntyi toinen lapsi Virva. Aluksi he asuivat vuokralla Utrassa, mutta pian ostivat Mutalasta mökin. Talossa oli aluksi vain kaksi huonetta, mutta taloa remontoitiin pikkuhiljaa isommaksi. Vuonna 1964 taloon tuli keskuslämmitys ja vesijohtovesi. Lasten kasvettua vuonna 1969 Vieno meni töihin leipomoon.